Kosketus JääKurre
  • Kurre

Viime vuosi oli monella tavalla äärimmäisen kuormittava, mutta vaikka olen ollut välillä väsynyt, olen onnistunut välttämään uupumuksen. Siitä olen iloinen, koska tiedän, millaista on olla uupunut ja palaa loppuun. Sen koin 90-luvun puolivälissä.


Tilanne sai alkunsa lokakuussa 1991, kun voitin Syksyn sävel -kilpailun. Elämä muuttui yhdessä yössä. Muutos oli niin suuri, ettei sitä voi tajuta, jos ei ole kokenut vastaavaa. Työskentelin tuolloin perheyrityksessämme ja siinä ohessa keikkailin bändini kanssa, mutta voittoa seuranneena aamuna tilanne oli ihan toinen.


Olin singahtanut maan halutuimpien artistien joukkoon. Syksyn sävel -kisan voima oli aikanaan valtava. Puhelin soi tauotta ja minua revittiin joka paikkaan. Ja kun sanon joka paikkaan, se tosiaan tarkoitti joka paikkaan ja koko ajan. Lehdet ja tv-ohjelmat halusivat haastatteluihin, keikkapaikat keikoille ja albumikin piti saada valmiiksi kansainväliselle levy-yhtiölle.


Vauhti oli järjettömän kova. Sellaisia päiviä, jolloin oli kaksi keikkaa oli jatkuvasti, mutta oli myös päiviä, jolloin keikkoja oli kolmessa eri paikassa. Suomessa välimatkat ovat pitkiä, kun niitä ajellaan jatkuvasti eestaas. Minun oletettiin jättävän työni perheyrityksessä, mutta en tehnyt niin. Saatoin saapua aamulla samoilla silmillä palaveriin ajettuani koko yön keikkapaikalta toiselta puolelta maata.


Olin juuri täyttänyt 27 vuotta, joten kyllähän sitä jonkin aikaa jaksoi, mutta rajansa kaikella. Vuonna 1994 burnout alkoi oireilla. Kävin koko ajan ylikierroksilla. Olin niin väsynyt, etten pystynyt enää edes nukkumaan tai kun sain unta, en meinannut millään päästä aamulla sängystä ylös. Olin täysin lopussa. Vatsa alkoi reistata ja tähystyksessä todettiin orastava vatsahaava. Sain parin kuukauden lääkekuurin ja käskyn ottaa rauhallisesti. Vähitellen vatsa rauhoittui, mutta uupumusoireilu jatkui.


Muistan olleeni niin väsynyt, että jossain kohtaa itkeskelin paniikissa, että mikä minua oikein vaivaa. Kokeilin myös perisuomalaista ratkaisumallia eli vedin pari kertaa kännit. Halusin nähdä, auttaisiko se, mutta juominen vain pahensi vointia eikä tuonut ratkaisua.


Kaksi eri lääkäriä totesi minulla burnoutin. Tiesin, että tekemiseen piti saada tolkkua, joka onneksi alkoi järjestyä luonnostaan senkin takia, että keikkatahti rupesi vähän hiljenemään verrattuna niihin ensimmäisiin kovan suosion vuosiin. Pääsin paremmin keskittymään päivätyöhöni enkä enää tehnyt ihan jokaista keikkaa. Aloin jättää toisinaan viikonlopun vapaaksi ilman esiintymisiä.


Kun sairastaa uupumuksen, käy niin pohjalla, että se kyllä opettaa jaksamisen rajoja. Opin, että päivässä on vain tietty määrä tunteja ja vaikka tekemistä on edelleenkin paljon, yritän huolehtia siitä, etten päästä tilannetta toista kertaa yhtä pahaksi. Kokemuksen perusteella sanoisin jokaiselle kovan kiireen riepottelemalle, että vedä välillä henkeä ja anna aikaa itsellesi. Sitten voi taas vetää täysillä, kun välillä lataa uutta virtaa.




Keväällä 90 vuotta täyttävä äitini on aivan ihmeissään, koska rokotuksesta ei ole tullut minkäänlaista tietoa, vaikka ikänsä puolesta hänen pitäisi kuulua jo nyt alussa rokotettaviin. Hoidan äidin kaikki asiat, postit ja laskut, tietäisin kyllä, jos olisi tullut sanaakaan tietoa mistään suunnasta. Minähän lähtisin kuljettamaan äitiä rokotukseen sillä sekunnilla, kun olisi aika ja paikka.


Olen helkkarin huolissani äidistä. Hän ei ole kohta vuoteen päässyt kotoaan kuin muutaman kerran kanssamme jonnekin ihmisten ilmoille. Äiti haluaisi jo päästä liikkeelle. Hän on ollut käytännöllisesti katsoen kotinsa vanki, koska haluamme hänen olevan turvassa.


Rokotetta kohtaan on ollut epäilyjä eivätkä kaikki ole rokottamisesta innoissaan. Olin aluksi itsekin sitä mieltä, etten ottaisi rokotetta, mutta nyt olen valmis ottamaan sen heti, kun vuoroni tulee. Uskon Pfizer&Biontech- ja Moderna-rokotteiden tehoon. Ilman rokotteita tästä ei päästä eteenpäin, kun korona hyökkää aina uusin muunnoksin.


Ihmetellen seuraan, miten hallitus tuntuu keskittyvän vain rajoitusten miettimiseen, vaikka meillä on olemassa rokote. Jo muutaman viikon on ollut koronarokotetta, jota olisi voinut käyttää rokotuksiin toteutunutta paljon rivakampaan tahtiin. Rokotetta tulee koko ajan lisää, mutta silti rokottaminen on käsittämättömän hidasta.


Rokotusten ympärillä pyörivä byrokratia tuntuu olevan aivan järjetön. Kukaan ei taaskaan myönnä tehneensä mitään virhettä eikä ole millään tavalla missään väärässä, vaikka toimivan tason suunnitelmallisuus tuntuu puuttuvan kokonaan.


Valitettavasti tämä on hyvin suomalainen tapa: ei millään myönnetä yhtäkään omaa virhettä. Aina siirretään vastuu toisaalle ja syytetään muita. Jokainen mahdollinen instassi syyttelee toistaan sen sijaan, että homma ihan oikeasti hoidettaisiin. Nyt tarvitaan tekijöitä ja vastuunkantajia.


Tällaisessä koko maata ja maailmaa koskettavassa ahdingossa pitäisi pystyä parempaan yhteistyöhön eikä jumittaa vaan siellä omissa poteroissaan. Nyt on kyse koko kansan terveydestä ja taloudesta. Minä kysyn, voisivatko virkansa puolesta näistä asioista vastuussa olevat hoitaa työtään kerrankin yhteisen edun nimissä. Laittaa sivuun omat motiivinsa, politikointinsa ja suhmurointinsa ja aidosti ajatella nyt vain ja ainoastaan koko kansan etua.


Jos keinoista on pulaa, tarjoan omaa reseptiäni. Iso osa koulutiloista on nyt kiinni. Meille on ihan tuttua, että monet koulut toimivat äänestyspaikkoina. Palkataan ammattihoitajat kouluihin rokottamaan ihmisiä aamusta iltaan. Sillä tavalla ei häiritä terveysasemien eikä sairaaloiden muuta toimintaa. Hoitajissa voisi olla mukana eläkkeelle tai muihin töihin siirtyneitä, kyllä he edelleen osaavat rokottaa. Koko ajan syydetään rahaa koronatukiin. Niihin riittää rahaa, miksi ei sitten rokotuksia tekevien hoitajien palkkoihin. Koronatukienkin tarve alkaisi vähetä, kun hoidettaisiin rokottaminen kuntoon.


Jos joku ei tule rokotukseen omalla vuorollaan, ei jäädä odottelemaan ja jumittamaan kaikkia muita vaan edetään seuraavaan. Jos poisjäänyt jossain vaiheessa haluaa rokotuksen, sen voi tulla ottamaan myöhemmin sovittavana aikana. Onhan se ihan kestämätöntä, että kaikki muut joutuvat odottamaan, jos joku ei viitsi tulla rokotettavaksi vaikkapa lomallaan.


Kun saataisiin rokotukset hoidettua, helpottuisi samalla taloudenkin tilanne. Kyllä hallituksen pitäisi nyt pystyä johtamaan tätä koko kansaa koskevaa operaatiota. Jos ei muu auta, on osattava lopettaa jahkailu vaikka nyrkkiä pöytään lyöden. Näiden rokotussotkujen takia sanoisin, että hallitus ei enää nauti minun luottamustani.


Rokottamiseen pitäisi nyt nopeasti panostaa tosissaan, käyttää aikaa ja vaivaa järjestelmälliseen ja tehokkaaseen toimintaan. Se on ainoa tie selvitä tästä koronahelvetistä.



  • Kurre

Vuosi vaihtui ja sen myötä haluan kääntää elämässä uuden sivun. Päättynyt vuosi myllersi elämäni uusiksi. Viime vuosi oli suurten muutosten ja luopumisten aikaa. Vuosi oli monella tavalla vaikea ja koetteleva. Ei voi kuin toivoa, että edessä on parempia aikoja.


Siihen on hyvä mahdollisuus ainakin siinä mielessä, että alkanut vuosi on minulle artistina erityinen. Syksyllä tulee 30 vuotta siitä, kun Syksyn sävel -kisan voitto teki minusta tuolloin hurjaa vauhtia maata kiertäneen esiintyjän.


Tätä 30 vuoden merkkipaalua on tarkoitus juhlistaa eri tavoin. Kaikista tulevista hankkeista en voi vielä kertoa, vireillä on huikeita juttuja, joista tullaan kuulemaan myöhemmin tänä vuonna. Sen verran voin jo sanoa, että syksyllä on tarkoitus tehdä juhlakiertue. Toki sillä edellytyksellä, että pandemia on sitä ennen hyvissä ajoin saatu taltutettua.


Ennen kuin on mahdollista päästä konkreettisesti lavoille kohtaamaan teitä kaikkia livenä, pääsen kuitenkin vihdoin purkamaan suurta patoumaa. Viime vuosien elämänvaiheiden vuoksi en ole esiintynyt yli kahteen vuoteen muuten kuin muutamassa yksityistilaisuudessa.


Teen helmikuussa ystävänpäivänä striimikonsertin, jota voi seurata kuka vaan mistä päin maailmaa tahansa. On hienoa omata ystäviä kotimaan lisäksi ympäri Eurooppaa kuten myös Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Siksi on huikeaa päästä esintymään kaikille livenä striimikonsertissa helmikuun 14. päivä. Ystävänpäivä sattuu tänä vuonna sunnuntaille, joten sunnuntai-iltaa voi viettää minun ja muiden ystäviensä seurassa. Esitän ystävänpäivään sopivaa tunteikasta ja romanttistakin musiikkia.


Jännitän konserttia jo nyt. Niin tärkeältä tuntuu päästä pitkästä aikaa esiintymään ystäville. Voin taata, että tulen laulamaan täydellä tunteella. Jos on nähnyt minut keikalla, tietää entuudestaan, että juttelen aina biisien välissä kaikenlaista. Tarinoita on tulossa tälläkin kertaa. Tämän sivuston uutiset-kohdassa on lisätietoja konsertista ja lippujen varaamisesta.


Nyt toivon meille kaikille paljon parempaa uutta vuotta. Toivottavasti alkanut vuosi toisi terveyttä, valoa ja iloa. Ja omalta osaltani toivoisin sitäkin, että pian pääsisi taas myös matkustamaan. Tehdään yhdessä tästä uudesta vuodesta hyvää elämää.