Mitä täällä oikein tapahtuu? Ajatus tulee mieleen yhä useammin niin tosielämässä kuin myös mediaa ja somea seuratessa.


Ihmettelen nykyasenteita naisia kohtaan. Näkyy paljon erilaista naisten ja heidän merkityksensä vähättelyä. Se on mielestäni loukkaus naisia kohtaan. Kunnioitukseen naisia kohtaan kuuluu itsestään selvästi tasa-arvo.


Kyllä yhteiskunnan asenteiden ja miesten käyttäytymisen tulisi olla sellaista, että naisilla olisi turvallinen olo kaikessa tekemisessään. Kuulen usein, ettei näin ole. Turvattomuutta, epävarmuutta, uhkaavia tilanteita ja ahdistelua tuntuu olevan hälyttävän paljon. On varmasti kauheaa joutua pelkäämään liikkuessaan iltaisin yksin ulkona vaikka töistä tullessaan tai taksia käyttäessään.


Ainakin pääkaupunkiseudulla homma on mennyt melkoisen turvattomaksi. Onhan siinä jotain pielessä, jos miehenäkin olo on joskus taksissa turvaton, joten mitä se sitten on yksin kyydissä olevalla naisella. Osa naisista lähtee, ja lähti ennen korona-aikaa, erilaisista tapahtumista ja illanvietoista aikaisemmin, jotta ehtisi viimeiseen bussiin tai junaan. Ei haluta olla taksissa yksin. Jostainhan se kertoo. Jotain on mennyt pahasti vikaan.


Uutiset ovat täynnä kauheita tarinoita. Nuori nainen murhataan Lontoossa hänen ollessaan iltayhdeksältä kotimatkalla. Surmaajaksi epäillään poliisia. Maailmalla tutkitaan suomalaissyntyisen Peter Nygårdin tekemisiä, ja meilläkin on epäiltynä ja syytteessä kulttuurivaikuttaja nuorten naisten hyväksikäytöstä. Myös Vatikaanissa on taas tullut esiin lisää hyväksikäyttöä. Katolisen kirkon ja Paavin arvostus romahtaa silmissäni täysin, jos nykyinen Paavi ei hoida tapauksista kunnon tutkintaa ja selvityksiä.


Erilaisia hyväksikäyttötapauksia tulee esiin koko ajan. Se on hyvin häiritsevää. Mikä meidän ajattelussamme ja asenteissamme on näin pahasti pielessä, etteivät nämä ole enää pelkästään satunnaisia yksittäistapauksia vaan näitä tulee kiihtyvällä tahdilla.


Miesten pitäisi miettiä asenteitaan ja ottaa vastuuta. Jos miehet suhtautuisivat naisiin nykyistä kunnioittavammin, yhteiskunnan asenneilmapiiri paranisi ja naisten olo tuntuisi turvallisemmalta. Koko yhteiskunta voi paremmin, jos naisten olo ja toiminta on turvattu sekä fyysisesti että henkisesti. Oudoksun suuresti asenteita ja puheita, joista heijastuu naisvihaa. Sitä pilkahtelee esiin milloin mistäkin.


Olenhan minäkin eri mieltä esimerkiksi monen politiikon ja päättäjän kanssa monenlaisista asioista. Osa heistä on naisia. Mutta sehän on selvää, että jokaisella saa olla oma mielipiteensä eikä sen takia pidä mennä henkilökohtaisuuksiin tai jopa väkivallan uhkaan. Eri mieltä voidaan olla ja tietysti usein ollaankin, mutta siihen ei kuulu uhkailu tai väkivalta. Jokaisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden pitää olla täysin rikkomaton.


Tuntuu kuin oltaisiin liukumassa yhä enemmän kohti laajempaa ahdistelun ja uhkailun hyväksyntää. Kauhea ajatus. Tuollainen kehitys on pysäytettävä. Ihan viipymättä. Siihen meistä jokainen pystyy vaikuttamaan omilla asenteillaan ja käytöksellään.


Isäni kasvatti minut herrasmieheksi ja minä olen kasvattanut pojastani herrasmiestä sekä molemmista lapsistani hyväkäytöksisiä nuoria ihmisiä. Ajattelen näitä asioita nuoren naisen isänä, mutta myös kaikkien naisten kannalta.


Maailman pitää olla turvallinen sekä fyysisesti että henkisesti kaiken kanssakäymisen osalta tapahtuu se tosielämässä tai vaikka somessa. Jokaisella on ainakin äiti, mutta varmasti myös muita tärkeitä naisia elämässään. Asenteiden paraneminen helpottaa heistä jokaisen elämää. Peräänkuulutan kunnioitusta naisia kohtaan.






  • Kurre

Tuskin kukaan viihdealalla on pystynyt täysin välttämään yrityksiä tulla huijatuksi. En minäkään. Menestys aiheuttaa aina sivujuonteita. Kun tulee tunnetuksi, ympärillä alkaa pörrätä kaikenlaista väkeä, joka pyrkii hyötymään suosiosta.


Minullekin kävi niin, kun lokakuussa 1991 voitin Syksyn sävel -kisan. Syksyn sävel oli siihen aikaan niin suosittu ohjelma, että sen voittaminen nosti kerralla koko kansan tietoisuuteen ja muutti kaiken yhdessä yössä. Alkoi kova kysyntä joka suuntaan.


Minulla oli tuolloin jo keväällä solmittu levytyssopimus, joten se puoli oli kunnossa, mutta keikkamyyjistä tuli tunkua. En missään vaiheessa solminut yksinoikeussopimusta vaan keikkojani myi aluksi muutama eri taho.


Saman tien alkoi myös vääntö, kuinka paljon keikkamyyjä sai provikaa eli kuinka monta prosenttia keikkapalkkiosta myyjä sai itselleen. Parin keikkamyyjän kanssa yhteistyö loppui lyhyeen, kun he alkoivat ottaa itselleen sovittua isompia osuuksia. Niin isoja prosentteja, ettei sellaisia saanut kukaan alalla. Prosentit oli selvästi, mutta valitettavasti vain suullisesti sovittu, joten siksi niiden kohdalla pystyi jälkeenpäin vedättämään. Ja yhden keikan tein niin, että koko palkkio jäi saamatta.


Kohdalleni osui pari tuollaista huijaria, mutta molemmille ehdin tehdä vain pari keikkaa, kunnes pelin henki selvisi ja yhteistyö oli siinä. Oppirahat jäivät onneksi aika pieniksi verrattuna moneen muuhun artistikollegaan, joilta epäluotettavat keikkamyyjät ovat vetäneet isojakin summia ohi. Ja vaikka en olisi saanut keikasta niin paljon kuin oli sovittu, olen aina maksanut mukanaolleille muusikoille sovitusti. Siitä olen halunnut aina pitää kiinni.


Keikkamyyjiä paljon enemmän jännitystä tarjosivat kuitenkin esiintymispaikat eli keikkojen ostajat. Vielä 1990-luvulla keikkapaikkoja oli paljon ja Suomi oli täynnä yksityisten omistamia ravintoloita, kun kaikki ei ollut ketjuuntunutta kuten nykyään. Yksityisten ravintoloitsijoiden omistamien pienempien paikkojen kohdalla ohjelmatoimisto ei aina voinut luottaa saavansa maksun laskulla jälkikäteen. Siksi artistit, myös minä, saimme aina välillä laskun mukaan keikkapaikalle, jotta asiakas maksaisi sen käteisellä heti keikkailtana.


Oli hurjaa kuljetella sellaisia summia mukanaan keikkapaikalta toiselle. Pukupussini sivutaskuun saattoi kertyä kymmeniätuhansia markkoja, jos oli useita keikkoja putkeen ennen kuin pääsi takaisin Helsinkiin tilittämään rahat ohjelmatoimistolle.


Muistan muutamia keikkapaikkoja, joissa piti ottaa käyttöön kovemmat keinot varmistaakseen, että palkkio tuli maksettua. Esiintyminen oli yleensä jaettu kahteen osaan. Näissä muutamassa paikassa rahat piti vaatia jo väliajalla ennen jälkimmäistä osuutta. Piti sanoa, etten palaa lavalle ennen kuin palkkio on maksettu. Yleensä silloin rahaa alkoi löytyä, vaikka juuri sitä ennen olisi väitetty, että omistaja lähti jo kotiin ja kaikki rahat ovat hänellä.


Kerran jouduin juoksemaan omistajan perässä, kun hän kiirehti autoonsa maksamatta. Ehdin saada auton oven auki aivan viime hetkellä, kun hän yritti lukkiutua autoonsa. Lopulta hän maksoi, mutta eihän sen noin pitäisi mennä, että artisti ja muusikot matkustavat tuntikausia paikalle, tekevät työnsä viihdyttäen asiakkaita pitkän illan, mutta sitten joutuu juoksemaan omistajan perässä ja tappelemaan ennen kuin palkkio maksetaan. Valitettavasti tuollaistakin sattui, mutta onneksi tuossa suhteessa ajat ovat muuttuneet parempaan, vaikka edelleenkin on oltava tarkkana, kenen kanssa tekee yhteistyötä.






  • Kurre

Tänään torstaina juhlitaan kakun äärellä. Perustimme edesmenneen isäni kanssa maahantuontiyrityksen 34 vuotta sitten.

Haluan osoittaa kannustusta myös muita yrittäjiä kohtaan aina kun mahdollista, joten kakku on hankittu nuoren yrittäjän leipomosta. Vantaalainen Rosa´s Bakery on tehnyt meille ennenkin tarjoilut eri tilaisuuksiin ja hyvää on ollut, niin varmasti nytkin. Tämä ei ollut mikään kaupallinen yhteistyö vaan annan kiitosta, kun siihen on aihetta.


Vuodet ovat menneet nopeasti, tuntuu kuin 34 vuotta olisi melkein vilahtanut ohi, mutta samalla tiedän sen olevan yritysmaailmassa melkoisen pitkä taival. Olen ylpeä, että yritys on pystyssä ja hommat sujuvat hyvällä porukalla. Meitä on minun lisäkseni kahdeksan henkeä. Sen lisäksi työllistän kesätyötekijöitä, joskus jopa 15 henkeä.


Tämä on maahantuonti- ja tukkuliike. Työnä on hankkia Suomeen kansainvälisiä lisenssejä ja niihin liittyviä tuotteita kuten koulutarvikkeita ja askarteluvälineitä. Lisensseihin kuuluvat tällä hetkellä mm. NHL, Disney, Super Mario, Ryhmä Hau ja LOL, joiden erilaisia tuotteita tuomme maahan.


Varastossa on jatkuvasti yli tuhat tuotetta, ja pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita ja päämiehiä on ympäri maailman. Esimerkiksi Kiinassa olen käynyt yli 30 vuoden aikana yleensä kolme kertaa vuodessa kuten tietysti taajaan myös Yhdysvalloissa ja ympäri Eurooppaa. On muodostunut hyvin sujuvia yhteistyökuvioita, joita on rakennettu pitkään. Haluan aina viljellä hyvää yhteistyötä. Meillä on myös hienot asiakkaat, jotka tietävät meidän tekevän paljon heidän eteensä.


Tavaraa saattaa tulla vuositasolla lähemmäs sadasta yrityksestä eri puolilta maailmaa. Se tarkoittaa, että olemme merkittävä asiakas huolintaliikkeille, vakuutusyhtiöille ja pankille. Niitä kaikkia tarvitaan koko ajan, kun tehdään tuontikauppaa.


Yhteiskunnan taholta ymmärretään yrittäjyyttä nykyään selvästi paremmin kuin vaikkapa 30 vuotta sitten, mutta silti monista asioista on saanut taistella ja pitää edelleenkin taistella näiden eri instanssien kanssa. Eniten harmittaa se, että nämä tahot eivät ikinä myönnä olevansa väärässä. Ne eivät koskaan tunnusta omia virheitään vaan syyttävät aina jotain muuta. Sellaista on vaikea ymmärtää. Minulla nousevat karvat pystyyn, kun ei myönnetä omaa osuutta, jos jokin menee pieleen. Yhteistyö lähentyisi ihan eri tavalla, jos sanottaisiin suoraan, että nyt tuli moka, mutta se korjataan.


Vakuutusyhtiöille joutuu antamaan kritiikkiä myös siitä, että ollaan hanakoita myymään kaikenlaista turvaa, mutta totuus on se, että jos jotain tapahtuu, aina joutuu vääntämään. Joka ainoa kerta löytyy jotain, johon vetoamalla tapahtunutta ei haluttaisi korvata. Huolintaliikkeiden näkemyksiä en myöskään aina ymmärrä.


Verottajan kanssa pitää olla hyvät, rehellisyyteen perustuvat välit. Maksamme alv-veroa kaikista tuotteista, mikä tarkoittaa isoja kuukausitilityksiä. Kokemukseni mukaan verottaja yrittää nykyään ymmärtää yrittämistä, mutta on siinäkin omat koukeronsa.


Arvostan yrittäjän elämäntyyliä, tämä on minulle elämäntapa. Työ vaatii ja sitoo paljon, mutta antaa myös vapautta, joka mahdollistaa muut työni. Olen itseni pomo ja toimii hyvin, kun neuvottelee itsensä kanssa.


Yrittäjänä oppii paljon itsenäisyydestä, riskeistä ja myös itsestään. Turpaan on tullut niin monta kertaa, ettei kannata edes laskea. Toisaalta pienikin onnistuminen antaa mahtavat fiilikset. Skumppapullo aukeaa nykyään pienemmistäkin onnistumisista, ei siihen tarvita aina jotain julmetun isoa asiaa. Tänään juhlitaan ja iloitaan siitä, että voimme tehdä tätä työtä ja työllistää siinä ohessa monia muitakin.





Klikkaamalla saat mobiilissa koko tekstin esiin