• Kurre

On kulunut vuosi Kirsin lähdöstä. Vuoden jokainen päivä on nyt eletty, kaikki vuodenajat käyty läpi. Aluksi eteenpäin pääsi vain hetki kerrallaan, tuskallisesta minuutista toiseen. Hiljalleen suru on alkanut muuttaa muotoaan.


Vuosi on aikana pitkä, mutta on yllättävää, kuinka nopeasti se on mennyt. Siihen vaikuttaa varmaan se, että olen upottanut itseäni työhön. Olen täyttänyt päivät tekemisellä aamusta iltaan. Kun viettää suurimman osan valveillaoloajasta hoitaen työasioita, ei ehdi ajatella niin paljon muuta.


Haluan Kirsiä kunnioittaen muistaa joka ikistä hienoa hetkeämme. Kauniit muistot elävät ikuisuuksiin. Kirsi jätti vahvat ja hyvin kauniit muistot kaikesta yhdessä koetusta. Kaikista hienointa ovat kolme yhteistä lasta. Heistä kahden, rakkaiden Bellan ja Rockin, kanssa saan jatkaa yhteistä matkaa.


Tuntui tärkeältä laulaa Kirsin muistoksi kirjoittamani Sä jäät mun uniin englanniksi. Maailmalla on lukuisia ystäviämme ja tuttujamme, jotka ovat kyselleet suomenkielisten sanojen tarkoitusta. Alun perinkin oli tarkoitus tehdä tämä myös englanniksi, mutta silloin heti en siihen pystynyt. Vasta nyt olin valmis laulamaan sen.


Kuten sanoituksessakin on, Kirsiltä saan voimaa jatkaa eteenpäin. Tunnen, että hän on täällä enkelinä katsomassa perääni. Englanninkielinen sanoitus on vähän kuin jatkumo suomenkieliseen sanoitukseen. Suomen kielellä eletään sitä tuskaa ja kaipuuta, kun hän on juuri lähtenyt ja jättänyt meidät, mutta on edelleen unissani. Englanninkielisessä versiossa Kirsi on jo enkeli, mutta hän käy täällä enkelinä antamassa voimaa.


On helpompia päiviä, mutta sitten taas välillä vaikeita hetkiä. Eivät suru ja kaipaus koskaan katoa, mutta niiden kanssa on hiljalleen helpompi elää ja kantaa niitä mukanaan. Tältä tuntuu tänään, kun siitä toukokuisesta päivästä on kulunut vuosi.



Heaven Will Miss An Angel

- Sä Jäät Mun Uniin -


Kuunneltavissa: Spotify


Sävellys: Kurt Westerlund

Sanoitus: Paula Vesala

English Lyrics: Tracy Lipp

Sovitus ja tuotanto: Here Music


Our story won't end

You promised me then

I'll close my eyes

This isn't goodbye


I'll find the place

My soul knows the way

We

Will be complete


I dream I'm with you

I have you where you belong

But heaven will miss an angel - before long

I dream I'm with you

You give me strength to go on

You're trying to stay but leave me with the dawn


Gone is your pain

No toiling in vain

I can believe

You finally have peace


I still have my faith

It shows me the way

Now

I lay me down


We have this one time

We're given one life

Our souls eternal, never die






Mitä täällä oikein tapahtuu? Ajatus tulee mieleen yhä useammin niin tosielämässä kuin myös mediaa ja somea seuratessa.


Ihmettelen nykyasenteita naisia kohtaan. Näkyy paljon erilaista naisten ja heidän merkityksensä vähättelyä. Se on mielestäni loukkaus naisia kohtaan. Kunnioitukseen naisia kohtaan kuuluu itsestään selvästi tasa-arvo.


Kyllä yhteiskunnan asenteiden ja miesten käyttäytymisen tulisi olla sellaista, että naisilla olisi turvallinen olo kaikessa tekemisessään. Kuulen usein, ettei näin ole. Turvattomuutta, epävarmuutta, uhkaavia tilanteita ja ahdistelua tuntuu olevan hälyttävän paljon. On varmasti kauheaa joutua pelkäämään liikkuessaan iltaisin yksin ulkona vaikka töistä tullessaan tai taksia käyttäessään.


Ainakin pääkaupunkiseudulla homma on mennyt melkoisen turvattomaksi. Onhan siinä jotain pielessä, jos miehenäkin olo on joskus taksissa turvaton, joten mitä se sitten on yksin kyydissä olevalla naisella. Osa naisista lähtee, ja lähti ennen korona-aikaa, erilaisista tapahtumista ja illanvietoista aikaisemmin, jotta ehtisi viimeiseen bussiin tai junaan. Ei haluta olla taksissa yksin. Jostainhan se kertoo. Jotain on mennyt pahasti vikaan.


Uutiset ovat täynnä kauheita tarinoita. Nuori nainen murhataan Lontoossa hänen ollessaan iltayhdeksältä kotimatkalla. Surmaajaksi epäillään poliisia. Maailmalla tutkitaan suomalaissyntyisen Peter Nygårdin tekemisiä, ja meilläkin on epäiltynä ja syytteessä kulttuurivaikuttaja nuorten naisten hyväksikäytöstä. Myös Vatikaanissa on taas tullut esiin lisää hyväksikäyttöä. Katolisen kirkon ja Paavin arvostus romahtaa silmissäni täysin, jos nykyinen Paavi ei hoida tapauksista kunnon tutkintaa ja selvityksiä.


Erilaisia hyväksikäyttötapauksia tulee esiin koko ajan. Se on hyvin häiritsevää. Mikä meidän ajattelussamme ja asenteissamme on näin pahasti pielessä, etteivät nämä ole enää pelkästään satunnaisia yksittäistapauksia vaan näitä tulee kiihtyvällä tahdilla.


Miesten pitäisi miettiä asenteitaan ja ottaa vastuuta. Jos miehet suhtautuisivat naisiin nykyistä kunnioittavammin, yhteiskunnan asenneilmapiiri paranisi ja naisten olo tuntuisi turvallisemmalta. Koko yhteiskunta voi paremmin, jos naisten olo ja toiminta on turvattu sekä fyysisesti että henkisesti. Oudoksun suuresti asenteita ja puheita, joista heijastuu naisvihaa. Sitä pilkahtelee esiin milloin mistäkin.


Olenhan minäkin eri mieltä esimerkiksi monen politiikon ja päättäjän kanssa monenlaisista asioista. Osa heistä on naisia. Mutta sehän on selvää, että jokaisella saa olla oma mielipiteensä eikä sen takia pidä mennä henkilökohtaisuuksiin tai jopa väkivallan uhkaan. Eri mieltä voidaan olla ja tietysti usein ollaankin, mutta siihen ei kuulu uhkailu tai väkivalta. Jokaisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden pitää olla täysin rikkomaton.


Tuntuu kuin oltaisiin liukumassa yhä enemmän kohti laajempaa ahdistelun ja uhkailun hyväksyntää. Kauhea ajatus. Tuollainen kehitys on pysäytettävä. Ihan viipymättä. Siihen meistä jokainen pystyy vaikuttamaan omilla asenteillaan ja käytöksellään.


Isäni kasvatti minut herrasmieheksi ja minä olen kasvattanut pojastani herrasmiestä sekä molemmista lapsistani hyväkäytöksisiä nuoria ihmisiä. Ajattelen näitä asioita nuoren naisen isänä, mutta myös kaikkien naisten kannalta.


Maailman pitää olla turvallinen sekä fyysisesti että henkisesti kaiken kanssakäymisen osalta tapahtuu se tosielämässä tai vaikka somessa. Jokaisella on ainakin äiti, mutta varmasti myös muita tärkeitä naisia elämässään. Asenteiden paraneminen helpottaa heistä jokaisen elämää. Peräänkuulutan kunnioitusta naisia kohtaan.






  • Kurre

Tuskin kukaan viihdealalla on pystynyt täysin välttämään yrityksiä tulla huijatuksi. En minäkään. Menestys aiheuttaa aina sivujuonteita. Kun tulee tunnetuksi, ympärillä alkaa pörrätä kaikenlaista väkeä, joka pyrkii hyötymään suosiosta.


Minullekin kävi niin, kun lokakuussa 1991 voitin Syksyn sävel -kisan. Syksyn sävel oli siihen aikaan niin suosittu ohjelma, että sen voittaminen nosti kerralla koko kansan tietoisuuteen ja muutti kaiken yhdessä yössä. Alkoi kova kysyntä joka suuntaan.


Minulla oli tuolloin jo keväällä solmittu levytyssopimus, joten se puoli oli kunnossa, mutta keikkamyyjistä tuli tunkua. En missään vaiheessa solminut yksinoikeussopimusta vaan keikkojani myi aluksi muutama eri taho.


Saman tien alkoi myös vääntö, kuinka paljon keikkamyyjä sai provikaa eli kuinka monta prosenttia keikkapalkkiosta myyjä sai itselleen. Parin keikkamyyjän kanssa yhteistyö loppui lyhyeen, kun he alkoivat ottaa itselleen sovittua isompia osuuksia. Niin isoja prosentteja, ettei sellaisia saanut kukaan alalla. Prosentit oli selvästi, mutta valitettavasti vain suullisesti sovittu, joten siksi niiden kohdalla pystyi jälkeenpäin vedättämään. Ja yhden keikan tein niin, että koko palkkio jäi saamatta.


Kohdalleni osui pari tuollaista huijaria, mutta molemmille ehdin tehdä vain pari keikkaa, kunnes pelin henki selvisi ja yhteistyö oli siinä. Oppirahat jäivät onneksi aika pieniksi verrattuna moneen muuhun artistikollegaan, joilta epäluotettavat keikkamyyjät ovat vetäneet isojakin summia ohi. Ja vaikka en olisi saanut keikasta niin paljon kuin oli sovittu, olen aina maksanut mukanaolleille muusikoille sovitusti. Siitä olen halunnut aina pitää kiinni.


Keikkamyyjiä paljon enemmän jännitystä tarjosivat kuitenkin esiintymispaikat eli keikkojen ostajat. Vielä 1990-luvulla keikkapaikkoja oli paljon ja Suomi oli täynnä yksityisten omistamia ravintoloita, kun kaikki ei ollut ketjuuntunutta kuten nykyään. Yksityisten ravintoloitsijoiden omistamien pienempien paikkojen kohdalla ohjelmatoimisto ei aina voinut luottaa saavansa maksun laskulla jälkikäteen. Siksi artistit, myös minä, saimme aina välillä laskun mukaan keikkapaikalle, jotta asiakas maksaisi sen käteisellä heti keikkailtana.


Oli hurjaa kuljetella sellaisia summia mukanaan keikkapaikalta toiselle. Pukupussini sivutaskuun saattoi kertyä kymmeniätuhansia markkoja, jos oli useita keikkoja putkeen ennen kuin pääsi takaisin Helsinkiin tilittämään rahat ohjelmatoimistolle.


Muistan muutamia keikkapaikkoja, joissa piti ottaa käyttöön kovemmat keinot varmistaakseen, että palkkio tuli maksettua. Esiintyminen oli yleensä jaettu kahteen osaan. Näissä muutamassa paikassa rahat piti vaatia jo väliajalla ennen jälkimmäistä osuutta. Piti sanoa, etten palaa lavalle ennen kuin palkkio on maksettu. Yleensä silloin rahaa alkoi löytyä, vaikka juuri sitä ennen olisi väitetty, että omistaja lähti jo kotiin ja kaikki rahat ovat hänellä.


Kerran jouduin juoksemaan omistajan perässä, kun hän kiirehti autoonsa maksamatta. Ehdin saada auton oven auki aivan viime hetkellä, kun hän yritti lukkiutua autoonsa. Lopulta hän maksoi, mutta eihän sen noin pitäisi mennä, että artisti ja muusikot matkustavat tuntikausia paikalle, tekevät työnsä viihdyttäen asiakkaita pitkän illan, mutta sitten joutuu juoksemaan omistajan perässä ja tappelemaan ennen kuin palkkio maksetaan. Valitettavasti tuollaistakin sattui, mutta onneksi tuossa suhteessa ajat ovat muuttuneet parempaan, vaikka edelleenkin on oltava tarkkana, kenen kanssa tekee yhteistyötä.






Klikkaamalla saat mobiilissa koko tekstin esiin