Jännitystä ilmassa

Vuosi vaihtui ja sen myötä haluan kääntää elämässä uuden sivun. Päättynyt vuosi myllersi elämäni uusiksi. Viime vuosi oli suurten muutosten ja luopumisten aikaa. Vuosi oli monella tavalla vaikea ja koetteleva. Ei voi kuin toivoa, että edessä on parempia aikoja.

Siihen on hyvä mahdollisuus ainakin siinä mielessä, että alkanut vuosi on minulle artistina erityinen. Syksyllä tulee 30 vuotta siitä, kun Syksyn sävel -kisan voitto teki minusta tuolloin hurjaa vauhtia maata kiertäneen esiintyjän.

Tätä 30 vuoden merkkipaalua on tarkoitus juhlistaa eri tavoin. Kaikista tulevista hankkeista en voi vielä kertoa, vireillä on huikeita juttuja, joista tullaan kuulemaan myöhemmin tänä vuonna. Sen verran voin jo sanoa, että syksyllä on tarkoitus tehdä juhlakiertue. Toki sillä edellytyksellä, että pandemia on sitä ennen hyvissä ajoin saatu taltutettua.

Ennen kuin on mahdollista päästä konkreettisesti lavoille kohtaamaan teitä kaikkia livenä, pääsen kuitenkin vihdoin purkamaan suurta patoumaa. Viime vuosien elämänvaiheiden vuoksi en ole esiintynyt yli kahteen vuoteen muuten kuin muutamassa yksityistilaisuudessa.

Teen helmikuussa ystävänpäivänä striimikonsertin, jota voi seurata kuka vaan mistä päin maailmaa tahansa. On hienoa omata ystäviä kotimaan lisäksi ympäri Eurooppaa kuten myös Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Siksi on huikeaa päästä esintymään kaikille livenä striimikonsertissa helmikuun 14. päivä. Ystävänpäivä sattuu tänä vuonna sunnuntaille, joten sunnuntai-iltaa voi viettää minun ja muiden ystäviensä seurassa. Esitän ystävänpäivään sopivaa tunteikasta ja romanttistakin musiikkia.

Jännitän konserttia jo nyt. Niin tärkeältä tuntuu päästä pitkästä aikaa esiintymään ystäville. Voin taata, että tulen laulamaan täydellä tunteella. Jos on nähnyt minut keikalla, tietää entuudestaan, että juttelen aina biisien välissä kaikenlaista. Tarinoita on tulossa tälläkin kertaa. Tämän sivuston uutiset-kohdassa on lisätietoja konsertista ja lippujen varaamisesta.

Nyt toivon meille kaikille paljon parempaa uutta vuotta. Toivottavasti alkanut vuosi toisi terveyttä, valoa ja iloa. Ja omalta osaltani toivoisin sitäkin, että pian pääsisi taas myös matkustamaan. Tehdään yhdessä tästä uudesta vuodesta hyvää elämää.

Levollista joulua

Kun olen viime viikkoina katsonut jouluvaloissa kauniisti kylpevää Helsingin ydinkeskustaa, mieleni on vallannut entistä vahvemmin jo vuosia elättelemäni unelma. Haluan levyttää tunnelmallisen joulualbumin. Se tuskin ehtii vielä jouluksi 2021, koska alkavalle vuodelle on niin paljon muita suunnitelmia, mutta toivon saavani tämän toiveeni toteen jouluksi 2022.

Siihen on vielä aikaa, nyt eletään ensin tämän vuoden joulu. Meillä perheenä on vietetty joulua sen verran monella tavalla ja vaihtelevissa paikoissa, ettei meille ole vakiintunut mitään varsinaisia jouluperinteitä. Ollaan oltu ulkomailla, mökillä Tahkolla tai joskus kotona. Ehkä on hyvä ja helpottavaakin, ettei ole ollut mitään pitkäaikaisia traditioita, jotka nyt päättyisivät tänä jouluna.

Muutamina viime vuosina olemme viettäneet joulua mökillä. Tahkolla riittää ystäviä ja touhua niin paljon kuin haluaa ja jaksaa osallistua. Tahko on ollut tärkeä henkireikä tänä vuonna myös koronan takia. Niitä ainoita paikkoja, joissa on voinut viettää aikaa. Sinne tuntuu mukavalta suunnata myös joulunviettoon.

Toivottavasti ihan jokaisella olisi nyt mahdollisuus rauhoittua ja vetää henkeä edes muutaman päivän ajan. Kaikille mitä lämpimintä joulun aikaa.

Uusi sivu elämässä

Meille muutti suru kotiin kolme vuotta sitten, kun Kirsin sairaus havaittiin. Alusta lähtien oli tiedossa, että sairaus oli ärhäkintä mahdollista laatua. Ja ettei vastaavasta yleensä selvitä hengissä. Se ei tarkoita, ettemmekö olisi pitäneet toivoa vahvana, taistelleet ja tehneet kaiken mahdollisen, mutta taustalla oli tietoisuus, että elämän päivät oli laskettu ja ne olivat käymässä vähiin. Surutyöni alkoi jo silloin.

Kuinka kauan suru jatkuu, kuinka kauan se pitää otteessaan. Ja kuinka kauan voi tai kannattaa elää surun ehdoilla. Näitä olen miettinyt paljon.

Tällä hetkellä olen pohdinnoissa ajatuksessa, ettei ole olemassa mitään oikeaa aikaa, jolloin suru häipyy ja elämä alkaisi virrata kuin joskus ennen. Suru lientyy vähitellen ja hiljalleen, mutta jos ei halua lietsoa surun jatkumista, on itse tartuttava taas elämään.

Kirsi kannusti minua ja lapsia jatkamaan elämistä. Haluan kunnioittaa rakkaan vaimoni muistoa, mutta myös hänen toivettaan. Hän oli viisas nainen. Hän tiesi kuten minäkin tiedän, etten halua elää yksin. Olen aina viihtynyt muiden ihmisten seurassa, yksinolo ei ole minua varten.

Enää en voi huolehtia KIrsin hyvinvoinnista, mutta nyt voin ajatella lasteni ja omaa pärjäämistäni. Lapset ovat minulle tärkein asia maailmassa, mutta voidakseni olla heille hyvä isä, minun pitää huolehtia myös itsestäni. Melkein kolmeen vuoteen en sitä tehnyt. Suoritin vain elämää pitääkseni perheen ja kodin pystyssä.

Olen saanut koottua itseäni kokoon. Enää en ole ihan hukassa ja sirpaleina. Elämässä on taas valoa ja alkaa olla väriäkin. Toivon ja uskon, että löydän elämänkumppanin. Ja olen sitä mieltä, että minulla on siihen oikeus. En voi miettiä, mitä muut ajattelevat, koska se olisi loputon suo. Mielipiteitä on niin monenlaisia. Jokaisen on elettävä oma elämänsä sen mukaan, miltä itsestä tuntuu.

Loppukevennystä tapaillen sanoisin, etten ole Tinderissä ja tuskin minua kannattaa sinne odotellakaan, mutta olen avoin sille, millaisia asioita elämä vielä tuo eteen.